|
Maatalous 27.08.2003 / Veikko Niittymaa
Ympäristöasiat ja erityisesti maaperän hiilitase nousivat pääaiheiksi Brasiliassa pidetyssä CA-viljelyn maailmankonferenssissa, sanoo suorakylvön suomalainen pioneeri Esa Eela Säkylästä
Kyntämättä viljely yleistyy muualla maailmassa nopeasti, mutta Euroopassa pysyttäydytään edelleen aurakulttuurissa.
Kahdessa vuodessa suorakylvetty ala kasvoi noin 10 miljoonalla hehtaarilla yli 70 miljoonaan hehtaariin, kertoo Suomen CA-viljelyn yhdistyksen puheenjohtaja Esa Eela.
Eela osallistui kolmen muun suomalaisen yrittäjän kanssa edellisviikolla Brasilian Iguazu Fallsissa pidettyyn CA-viljelyn toiseen maailmankonferenssiin. Paikalla oli liki 700 edustajaa etupäässä Etelä-Amerikasta. Myös Espanjasta ja Ranskasta oli isot ryhmät, samoin Yhdysvalloista, Kanadasta, Australiasta ja Afrikasta. Pohjois-Eurooppa loisti poissaolollaan. Suomalaisten lisäksi mukana oli yksi ruotsalainen tutkija. Muita pohjoismaalaisia ei näkynyt. Eela hämmästelee erityisesti maataloustutkijoiden ja ympäristöväen vähäisyyttä. Esitelmöijinä olivat maailman eturivin tutkijat.
Etelä-Amerikka pisimmällä
Kyntämättä viljely on levinnyt laajimmalle rapakon takana Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Paraguayssa puolet, Kanadassa ala hipoo kolmasosaa pelloista. Suorakylvötutkija Rolf Derpsch Paraguaysta arvelee, että kymmenessä vuodessa suorakylvetyn osuus kipuaa 80 prosenttiin Brasiliassa ja Argentiinassa ja suorakylvöillä hän tarkoittaa täysin muokkaamatta viljelyä.
Maataloustuki jarruttaa
Derpschin mukaan Euroopassa suorakylvö on vähitellen saanut jalansijaa, vaikka alat ovat vähäisiä verrattuna suorakylvön mahtimaihin. Pisimmällä ollaan Espanjassa, missä suorakylvössä lienee 300000 hehtaaria peltoja. Mukana on paljon oliivipeltoja.
Syynä varovaiseen alkuun Derpsch pitää maataloustukia. Viljelijät ovat tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa. Myös asenteet ovat lujassa eikä totutuista tavoista olla valmiita noin vain luopumaan. Se koskee niin viljelijöitä, tutkijoita, neuvojia kuin hallintoakin.
Suorakylvö kiinnostaa myös Venäjällä. Maaliskuussa perustetun suorakylvöyhdistyksen puheenjohtaja Ludmila Orlova Samarasta totesi, että maan maatalouskoneistus on kokonaisuudessaan uusimisen tarpeessa. Hän uskoo menetelmän yleistyvän lähivuosina merkittävästi. Orlovan mukaan suorakylvö on käytössä Venäjällä ja sitä on tutkittu 60-luvulta lähtien. Yksin Samaran alueella on tuhansien hehtaarien tiloja, joiden pelloista 75 prosenttia viljellään muokkaamatta.
Lannoitteet pintaan
Lannoitteiden sijoituslannoitusta pidetään Suomessa liki välttämättömänä ja ainakin ympäristöystävällisenä tapana ravita kasveja. Brasiliassa tätäkin oppia horjutettiin. Chileläinen pitkän linjan suorakylväjä, maanviljelijä Carlos Crovetto hämmästeli, kun Eela kysyi häneltä, miten hän sijoittaa ravinteet maahan. Crovetton mukaan sijoituslannoitus on lannoitteiden tuhlaamista. Etenkään fosforia ei Crovetton mielestä saa mullata maahan. "Älkää lannoittako kasvia vaan maata. Kun maa on kunnossa ja voi hyvin, se huolehtii kasvien ravinteiden tarpeesta." Kanadalainen maaperätutkija Jill Clapperton on yhtä mieltä Crovetton kanssa. Fosforin sijoittaminen maahan ehkäisee mykoritsa-sienijuuriston kasvua ja samalla haittaa kasvien veden ja ravinteiden ottoa. Pelkoon ravinteiden huuhtoutumisesta pintalannoituksessa Clapperton vastasi, että suorakylvössä pintavalunta ja eroosio vähenevät. Hän pitää huuhtoutumisriskiä hyvin pienenä.
Hiilen sitomisesta kolmas tili
Maanperään sitoutunut hiili nousi Eelan mukaan konferenssin ykkösaiheeksi. Useissa alustuksissa muokkauksen todettiin vähentävän peltomaan orgaanista ainesta ja vapauttavan siihen sitoutunutta hiiltä ilmakehään. Vastaavasti muokkauksen lopettaminen kääntää orgaanisen aineksen määrän kasvuun. Hiilitaseella on merkitystä erityisesti tropiikissa ja tropiikin lähellä olevilla alueilla, missä virheelliset viljelymenetelmät voivat nopeasti johtaa orgaanisen aineksen määrän vähenemiseen, peltojen viljavuuden alenemiseen, veden pidätyskyvyn heikkenemiseen ja eroosion voimistumiseen. Vastaava uhka koskee kaikkia peltoja, mutta tropiikissa kehitys on nopeaa. Toisaalta siellä jo tehtyjen virheiden korjaaminen on viileämpiä viljelyalueita nopeampaa.
Hiilipörssit kehitteillä
Orgaaniseen ainekseen sitoutuvasta hiilestä saattaa tulla lähivuosina kolmas tulolähde perusmaataloudelle tuotannosta saatavien tulojen ja tukien lisäksi, totesi maaperätutkija Donald Reicosky Yhdysvaltojen maatalousministeriön alaisesta tutkimuslaboratoriosta Minnesotasta. Reicoskyn mukaan hiilipörssi hakee vielä muotoaan. Markkinat toimivat jo Japanissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Pörssihinnat ovat olleet puolesta eurosta aina 35 euroon hiilitonnilta.
Suorakylvön on todettu sitovan hiiltä maahan puolesta tonnista tonniin vuodessa hehtaaria kohti. Ekonomistien arviot hiilimarkkinoiden kehittymisestä vaihtelevat paljon, mutta yhteistä on, että markkinoiden odotetaan syntyvän lähivuosina osaksi Kioton ilmastosopimuksen takia. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua pidetään pääsyynä kasvihuoneilmiöön.
Yhdysvaltojen maatalousministeriö ennustaa hiilimarkkinoiden arvon nousevan miljardiin dollariin vuoteen 2035 mennessä. Maailmanpankin arvio on 10 miljardia dollaria vuonna 2025.
Investointipankki Rotschild Bank Australiassa odottaa hiilimarkkinoiden nopeaa kasvua niin, että 10 vuoden päästä ollaan jo 150 miljardissa dollarissa. Saksalainen Deutsche Bank on samoilla linjoilla arvioidessaan hiilimarkkinoiden olevan 100 miljardia dollaria kuluvan vuoden lopussa. Pankin mukaan arvo vastaisi silloin puolta Yhdysvaltojen sähkömarkkinoiden arvosta.
Lähteinä on käytetty Eelan haastattelua ja konferenssin alustuksista julkaistua kirjaa.
|
