|
Maaseudun tulevaisuus 26.1.2004 / Veikko Niittymaa
Meillä kylvettiin 44 prosenttia syysvehnästä ja 28 prosenttia rukiista viime syksynä suoraan sänkeen.
Maanmuokkaus on alkanut keventyä useimmissa EU-maissa ja kevennetyt muokkausmenetelmät yleistyvät. Suorakylvön eurooppalaisen kattojärjestön Ecafin arvion mukaan kevennetyn muokkauksen ala ylitti viime kesänä 10 miljoonaa hehtaaria, mistä vajaa miljoona hehtaaria on suorakylvettyä.
Kevennettyä muokkausta voidaan soveltaa monenlaisiin ilmasto- ja maaperäoloihin kuten myös erityyppisille maatiloille viljan- ja erikoiskasvien viljelystä karjatalouteen ja puutarhoille.
Suorakylvö, jota Ecafin mukaan pidetään ympäristön kannalta edullisimpana vaihtoehtona, on yleistä hyvinkin erilaisissa maatalousmaissa Yhdysvalloista ja Australiasta Brasiliaan.
Euroopassa muokkauksen vähentämistä on tutkittu laajalti viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana ja kevennetyillä muokkausmenetelmillä on todettu olevan merkittäviä etuja niin ympäristön kuin tilojen talouden kannalta.
Menetelmiä pystytään myös soveltamaan menestyksellisesti useimpiin eurooppalaisiin viljelytapoihin.
Kaikissa Euroopan maissa on pioneeriviljelijöitä, jotka ovat käyttäneet kevennettyjä muokkausmenetelmiä yli kymmenen vuotta.
Eurooppa jälkijunassa
Muokkaus on keventynyt Euroopassa huomattavasti hitaammin kuin muualla ja erityisen hidasta muutos on ollut suorakylvössä.
Kehityksen hitautta on perusteltu monella tavalla:
1. Riskinoton tarvetta vähän.
Muualla maailmassa, missä viljelijät eivät saa tai saavat vähän maataloustukia, maataloustuotteiden hintojen aleneminen on pakottanut viljelijät siirtymään menetelmiin, joilla kustannuksia pystytään alentamaan.
2. Koneistuksen puute.
Menetelmään siirtyminen edellyttää muualla käytössä olevan kaluston soveltamista eurooppalaisen maatalouden taipeisiin.
3. Soveltavan tiedon puute.
Tämä on Ecafin mukaan ehkä tärkein syy kevennetyn muokkauksen menetelmien hitaaseen yleistymiseen. Tutkimuksissa on osoitettu, että teknologiaa voidaan soveltaa ja sen kautta taloudellinen tulos paranee, mutta tuloksista ei ole kerrottu viljelijöille ja neuvojille.
4. Instituutioiden tuen puute.
Viime vuosiin saakka EU:lla tai sen jäsenmailla ei ole ollut laaja-alaista strategiaa maaperän suojelusta. Projektin yhtenä tarkoituksena oli herättää päättäjien mielenkiintoa kaikilla tasoilla.
Tilanne on muuttumassa ja EU:ssa on valmisteltu maaperän suojelua koskeva strategia.
Työn jälki arveluttaa
Miten perinteisesti viljelevät sitten ajattelevat suorakylvöstä. Saksalainen Ca-viljelijöiden yhdistys on kysynyt asiaa kahdesti, vuosina 1999 ja 2003.
Yleisin perustelu siihen, mikseivät tilat ole siirtyneet suorakylvöön, oli, etteivät viljelijät usko yltävänsä yhtä hyvään työjälkeen jos he luopuvat kynnöstä.
Lähes joka kolmas vastaaja epäilee tautien yleistymistä ja yhtä moni epäili rikkaongelmien kasvamista.
Yleistäen voidaan todeta, että perinteisesti viljelevät saksalaiset maanviljelijät suhtautuvat kevennettyihin menetelmiin positiivisemmin, kuin neljä vuotta, sitten.
Rikkaongelmia pelkäsi 90-luvun lopulla yli 40 prosenttia vastaajista, nyt enää 23 prosenttia. Toisaalta niiden luku lähes kaksinkertaistui 20 prosenttiin, jotka pitävät suorakylvöä huonona asiana maaperälle.
Tarkkoja tietoja kevennettyjen muokkausmenetelmien käytöstä ei ole olemassa missään EU-maassa. Ecaf on koonnut yhteenvedon eri maissa toimivien suorakylvöyhdistysten antamista arvioista.
Sveitsissä kevennettyä muokkausta sovelletaan 40 prosentilla pelloista ja Brittein saarilla ollaan 30 prosentin tuntumassa. Suorakylvössä kärkeä pitävät Sveitsin ohella Saksa, joissa kummassakin kolmisen prosenttia pelloista viljeltiin viime kesänä ilman muokkausta.
Tuuli- ja vesieroosiosta kärsivää Espanjaa voidaan pitää suorakylvön koekenttänä Euroopassa. Viime vuosikymmenen lopulla kynnöstä oli luovuttu 1,2 miljoonalla hehtaarilla. Viime vuonna ala kasvoi noin kahteen miljoonaan hehtaariin. Tästä 300 000 hehtaaria oli suorakylvöä.
Englantilaiset arvioivat konemyynnin perusteella, että 85 prosenttia pelloista kynnettiin vuonna 1995 ja kaksi vuotta sitten 80 prosenttia. Vaikka kevennettyjä muokkaustapoja ei ole sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön, saatavilla olevat edut on otettu mukaan poliittiseen ja erityisesti maaperäsuojeluun liittyvään keskusteluun.
Portugalissa suorakylvöä on käytetty pienessä mitassa 90-luvun alusta saakka. Ala pysyi muutamassa sadassa hehtaarissa aina vuosikymmenen loppuun saakka, kun tietoa menetelmästä ei juuri ollut. Sen jälkeen kiinnostus on kasvanut niin, että suorakylvön ala lienee 16 000 hehtaarin vaiheilla.
Ranskassa kevennettyä muokkausta kuten kultivointia on kolmisen miljoonaa hehtaaria, josta 150 000 hehtaaria on suorakylvössä. Alat ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1999.
Tanskassa kyntämättä viljeltiin vuonna 1999 1-2 prosenttia pelloista ja viime vuonna 5-10 prosenttia.
Suomessa suorakylvön aloista on olemassa vain arvioita. Maataloustieteen päivillä esitettiin viime kesän alaksi 50 000-100 000 hehtaaria. Tiken syysviljojen kylvöalakyselyn mukaan syysvehnästä 44 prosenttia ja rukiista 28 prosenttia kylvettiin viime syksynä suoraan edellisen sadon sänkeen.
Isot tilat kiinnostuneimpia
Saksassa kyntämättä viljely on merkittävästi yleistynyt viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana, mutta kyntö on edelleen yleistä. Kevennettyä muokkausta käytetään 20-25 prosentilla pelloista.
Pääosa viljelijöistä tulee toimeen ilman kyntöä rapsin ja palkokasvien jälkeen ja otollisissa oloissa kyntö jätetään pois myös maissin, sokerijuurikkaan ja perunan jälkeen.
Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Viljavaltaisessa maan itäosassa ja Ala-Saksissa suorakylvö on huomattavasti yleisempää kuin pientilavaltaisissa etelä- ja länsiosissa sekä Itämeren rannikolla pohjoisessa.
Tilan koolla on merkitystä suorakylvöön siirtymisessä. Etenkin suurtilat panevat painoa työvoiman säästölle, polttoaineen kulutuksen pienenemiselle ja kaluston käytön tehostumisesta saataville taloudellisille eduille.
Kevennetyt muokkausmenetelmät kiinnostavat erityisesti 100-500 hehtaarin ja yli 500 hehtaarin tiloja Saksassa.
Maaperää säästävän viljelyn (conservation agriculture) edistämisseksi kuuden maan kansalliset järjestöt perustivat yhteisen Life-hankkeen vuonna 1999. Kirjoitus perustuu viime vuoden lopussa päättyneen hankkeen loppuraporttiin. Lisää tietoja löytyy Ecafin nettisivuilta www.ecaf.org.
|
