|
Maaseudun Tulevaisuus 30.4.2004 / Pirjo Loiskekoski
Suorakylvöä urakoitiin oripääläisellä tilalla viime keväänä.
Suorakylvöön siirtyminen vaatii paneutumista, jotta mahdolliset kasvinsuojeluongelmat pysyvät hallinnassa.
Kasvinvuorotuksen ja kasvustojen tarkkailun merkitys korostuvat, kertoi tuoreryhmäpäällikkö Sari Peltonen Pro-Agria Maaseutukeskusten liitosta.
Hän esitelmöi keskiviikkona Helsingissä Kasvinsuojeluteollisuuden järjestämässä tilaisuudessa.
Suorakylvöä harjoittavan viljelijän pitää tietää edellisvuoden kasvinsuojeluongelmat ja varautua tulevaan jo syksyllä tai viimeistään seuraavan kasvukauden alussa.
"Suorakylvöön siirtyminen ei automaattisesti lisää torjuntatarvetta", Peltonen sanoi. Monet kasvinsuojeluongelmat liittyvät muutamaan ensimmäiseen suorakylvövuoteen.
Rikat ja taudit
Maata ei käännetä suorakylvössä. Rikkakasvien siemenvarasto maan pinnalla ehtyy, jos torjunnasta huolehditaan kasvukaudella. Samoin kestorikkojen torjuntatarve vähenee vähitellen, koska muokkausvälineillä ei liikutella niiden juuria paikasta toiseen. Juolavehnä voi säilyä pitkään ongelmana varsinkin eloperäisillä mailla. Siemenlevintäisistä heinistä, kuten timoteistä ja nurminadasta, voi tulla hankaluuksia, koska muokkaukset kurittavat niitä parhaiten.
Suorakylvössä tulisi jo edeltävänä syksynä ennakoida pellon rikkakasvitilanne, Peltonen sanoi. Esimerkiksi syksyllä itävät rikkakasvit voivat haitata kylvöä ja viljan orastamista keväällä.
Satojätteissä säilyvien lehtilaikkutautien sekä juuristo- ja tyvitautien esiintymisriski kasvaa. Ne voivat lisääntyä etenkin silloin, kun kasvijäte ei ehdi juurihajoamaan kuivan syksyn ja nopean talven tulon takia.
Suorakylvön on arveltu lisäävän erityisesti punahomeita aiheuttavia Fusarium-sieniä. Punahomeen riski on ilmeinen lohkoilla, joilla viljaa viljellään viljan perään vuodesta toiseen.
Tuhoeläimet
Sängessä ja/tai maan pintakerroksessa talvehtivien tuhoeläinten esiintymisriski kasvaa suorakylvössä. Tällaisia lajeja ovat erilaiset sääsket (tähkä-, vehnä-, hessenin-), monet luteet, kirpat, ripsiäiset, viljakaskas, juurimadot ja yökköstoukat. Etanat voivat tulla ongelmaksi etenkin sateisina syksyinä suorakylvetyillä syysviljalohkoilla. Tuomikirvatuhoja on suorakylvetyillä lohkoilla todettu vähemmän kuin tavanomaisessa kylvössä.
On huomioitava myös, että monet luontaiset viholliset menestyvät paremmin suorakylvössä. Vasta siirtymävaiheen jälkeen voi nähdä, millaiseksi tasapainotilanne luontaisten vihollisten ja tuhohyönteisten välille muodostuu, Peltonen sanoi.
Kokemuksia
Viljan ja härkäpavun viljelijä Aarre Anttila Nummi-Pusulasta puhui tilaisuudessa omista suorakylvökokemuksistaan. Niitä on kertynyt kahden vuoden ajalta sekä omilta että muiden pelloilta.
Traktorityötunnit ovat vähentyneet "käänteentekevästi" ja polttoaineen kulutus pudonnut 40 litrasta 7:ään hehtaaria kohti. Työhuiput ovat helpottaneet, nyt on mahdollisuus myös rahtikylvöön. Koneinvestoinnit ovat pienentyneet. Nyt on käytössä vain suorakylvökone, ruisku ja puimuri, uutena hankintana tarvittiin ruumenlevitin puimuriin.
Anttilan mukaan sato on pysynyt ennallaan tai hieman parantunut. Maan rakenne on ilmeisesti jo hieman parantunut. Madonreikiä on paljon ja savi saappaan alla tuntuu joustavalta.
Lähes ainoa ongelma on ollut paikoin liian paksu olki- ja ruumenmassa, Anttila kertoi. Sellaisissa paikoissa orastuminen on hitaampaa ja oraat kituvia.
Anttilan suunnitelma on jatkaa suorakylvöä ja opetella uuden tekniikan niksit. Kasvinsuojelun tarkkuus on elintärkeä
|
