|
Työtehoseura
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Ammattilehtien palstoilla on esitetty toivomuksia suorakylvömenetelmää jo käyttävien kokemusten keräämisestä, jotta tietoa suorakylvöstä saataisiin nopeasti. Tällöin tutkimussektorin ei tarvitsisi turhaan hukata resursseja jo "käytännössä tutkittuihin" asioihin. Suorakylvömenetelmästä kertyneitä kokemuksia on nyt kartoitettu Työtehoseuran kyselytutkimuksessa suorakylvökoneen käyttäjille.
Mitä suorakylvö on, puhutaanko oikeista asioista?
Kyselytutkimus suoritettiin kesäkuussa 2002 lähettämällä 796 viljelijälle kyselylomake, jossa kysyttiin viljelijöiden kokemuksia suorakylvöstä. Kirje lähetettiin kaikille niille viljelijöille, joilla tiedettiin olevan suorakylvöön kykenevä kylvökone. Kyselyn piirissä olevat kylvökonemerkit olivat Massey Fergusson 130, VM SK (Vieskan Metalli), Tume Agrimaster, Simulta Super Seed, Kongskilde Multiseed ja Väderstad Rapid. Kyselyyn vastasi 28 % kyselyn saaneista viljelijöistä.
Varsin alhaiseen vastausprosenttiin vaikutti varmasti se, että vaikka kaikilla koneilla ainakin periaatteessa voi kylvää suoraan sänkeen, osa viljelijöistä ei sitä tee ja on siksi jättänyt vastaamatta. He käyttävät pelkästään perinteistä kylvömenetelmää tai kylvävät kevennetyn muokkauksen jälkeen. Tähän taas on monia syitä. Tilan olosuhteet saattavat pakottaa perinteisen menetelmän käyttöön, osa viljelijöistä odottelee vielä lisää tietoa ennen suorakylvön kokeilemista tai kone on hankittu kevennettyä muokkausta silmälläpitäen.
Jonkin verran on epäselvyyttä siitä, mikä on suorakylvöä ja mikä ei. Suorakylvöhän on nimensä mukaisesti kylvämistä suoraan muokkamattomaan kasvipeitteiseen maahan.
Vastanneista yksi kymmenestä ei ollut kylvänyt hehtaariakaan suoraan muokkaamattomaan maahan. He kylvivät peltoalastaan puolet kevennetyn muokkauksen ja puolet perinteisen kynnön + muokkauksen jälkeen. Jatkossa esitettävät tulokset koskevat vain viljelijöitä, jotka ovat ilmoittaneet kylväneensä ainakin osan kylvöistään suoraan muokkaamattomaan maahan (193 kpl). Heistäkin suurin osa käyttää myös muuta kylvömenetelmää.
Muokkauskalusto myyntiin?
Kyselyyn vastanneilla tiloilla kasvinviljely oli päätuotantosuuntana kolmella neljästä ja kotieläintuotantoa harjoitti joka neljäs tila. Lähes kaksi kolmasosaa kotieläintiloista levitti lannan pääasiassa lietelannan hajalevityksenä tai kuivalantana. Nitraattidirektiivin mukaan hajalevitetty lanta on mullattava muokkaamalla, ja vielä tähän asti suorakylvön ei ole katsottu sitä tekevän. Näillä tiloilla kaikesta muokkauskalustosta ei olekaan voitu luopua. Kotieläintiloista lähes kaikilla vanha kalusto olikin vielä käytössä tai säilytyksessä. Aikaisemmin nitraattidirektiivin soveltaminen esti suorakylvön yleistymisen kotieläintiloilla.
Nyt ympäristöministeriö on lieventänyt kantaansa ja tulevaisuudessa suorakylvö riittää sekä liete- että kuivalannan multaukseen, joten sen takia muokkauskalustoa ei tarvitse säästää.
Kuivalannan levityksessä on kuitenkin muistettava, että lanta on saatava mahdollisimman hienojakoiseksi multauksen onnistumiseksi suorakylvökoneella. Ministeriön päätös avaakin ovia sellaisille viljelijöille, jotka lannan muokkauspakon takia eivät ole ottaneet suorakylvömenetelmää käyttöön.
Suurin osa kyselyyn vastanneista käytti myös muuta kylvömenetelmää suorakylvön ohella, joten kaikesta muokkauskalustosta ei ole siitäkään syystä luovuttu.
Syinä entisten menetelmien käyttöön olivat mm. erikoiskasvien viljely, pellonpinnan ajoittainen tasaustarve, olkijätteen multaus sekä epävarmuus suorakylvön onnistumisesta.
Tehokkuutta ja kustannussäästöjä
Tärkeimpinä syinä suorakylvömenetelmän käyttöönottoon pidettiin työaika- ja kustannussäästöä. Kylvötöiden työnmenekki ja polttoainekulutus olivatkin vähentyneet kyselytiloilla keskimäärin kolmasosaan verrattaessa suorakylvöäja perinteistä kylvöä (kuvio 1). Noin puolella vastaajista oli myös kylvökaluston uusiminen edessä ja viidennes ajatteli lisäksi ympäristöarvoja.
Suorakylvöä tehtiin kaikenlaisilla maalajeilla, mutta savimaat olivat yleisimpiä johtuen menetelmän käytön painottumisesta Etelä- ja Lounais-Suomeen. Suorakylvökoneista kolme neljäsosaa oli työleveydeltään kolmimetrisiä. Leveämpien nelimetristen osuus oli vajaa viidennes ja ne ovatkin yleistymässä tilakoon kasvaessa. Keskimääräinen vetokoneen teho oli 114 hv ja pienin 60 hv. Harvalla tilalla tarvitsee harkita tehokkaamman traktorin hankintaa siirryttäessä suorakylvöön. Suorakylvökaluston valinnassa vaikuttivat eniten muiden viljelijöiden hyvät kokemukset konemerkistä.
Tietoa suorakylvöstä oli saatu pääasiassa muilta viljelijöiltä ja ammattilehdistä. Tutkimuksella on suorakylvökoneiden koko ajan kehittyessä ja merkkien lisääntyessä kova kiire saada puolueettomia vertailutuloksia viljelijöiden ostopäätösten tueksi. Tärkeänä pidettiin myös koneen soveltuvuutta kaikkiin kylvömuotoihin etenkin rahtikylvöjä ajatellen.
Kone tehokkaaseen käyttöön
Suorakylvömenetelmää käyttäneiden tilojen peltopinta-ala oli keskimäärin 86 ha, ja keskimääräinen suorakylvöala 51 ha, jossa on mukana myös urakointisuorakylvö. Tilat ovat selvästi keskimääräistä suurempia, sillä tilojen koko vuonna 2000 oli keskimäärin 27 ha. Suorakylvömenetelmä onkin painottunut viljanviljelyalueille, jossa viljelypinta-alat ovat suurempia. Alle 50 ha:n tiloja vastanneista oli joka viides ja yli 100 ha:n tiloja vajaa kolmannes.
Vastanneista yli puolet teki urakointia suorakylvökalustollaan. Korkeista suora kylvökaluston hankintakustannuksista johtuen se on hyvä keino parantaa investoinnin kannattavuutta.
Pienemmillä tiloilla urakointimahdollisuus on jopa välttämätön edellytys harkittaessa suorakylvökoneen hankintaa. Maksavathan markkinoilla olevat koneet varustuksesta riippuen 1,5-3 kertaa enemmän kuin perinteiset kylvökoneet. Lähes puolet vastaajista oli ottanut urakointimahdollisuuden huomioon suorakylvökalustoa hankkiessaan. Urakointimahdollisuuksia oli kyselty lähiseuduilta ja kylvökoneeseen oli hankittu lisävarusteita urakointia silmälläpitäen. Keskimääräinen urakointipinta-ala oli noin 54 ha ja keskimääräinen hehtaariveloitus 58 € (+alv.).
Tutkimuksen edistyessä saadaan suuntaa antavaa tietoa siitä, mikä on taloudellisesti kannattava kylvöpinta-ala suhteessa menetelmästä aiheutuneisiin kustannuksiin.
Kylvöjen onnistuminen vaihtelevaa
Suurimmalla osalla vastaajista oli vasta 1-2 vuotta kokemusta suorakylvöstä, joten kyselyn viljelypuoleen liittyvät tulokset kuvaavatkin lähinnä ensimmäisten vuosien kokemuksia.
Ne eivät kuitenkaan merkittävästi eronneet pidempään menetelmää käyttäneiden kokemuksista.
Kolmasosa suorakylväjistä koki onnistuneensa kylvöissä paremmin entiseen menetelmään verrattuna. Vajaa kolmannes koki onnistuneensa huonommin. Onnistuneista lähes puolet kylvi keskimäärin 4-5 päivää myöhemmin kuin perinteisellä kylvöllä. Reilu kolmannes kylvi normaaliin aikaan.
Suorakylvön eduksi katsottiin joustava kylvöaika, kun kosteus maassa säilyy pidempään. Kylvöjen onnistumiseen ei löytynyt mitään yksittäistä syytä, joka olisi selvästi erottunut toisista.
Kylvöjen epäonnistumisen tärkeimpänä syynä pidettiin kasvukauden olosuhteita. Lähes puolet oli lisännyt siemenmäärää 5-10 %. Siemenmäärän lisäyksellä pyrittiin kompensoimaan mahdollista epätasaista orastuvuutta sekä siemenen jäämistä paikka paikoin pintaan. Kasvipeitteinen maa säilyttää paremmin kosteutta, joten se mahdollistaa matalamman kylvön. Kylvösyvyyttä olikin madallettu keskimäärin yhdellä sentillä vajaaseen neljään senttiin.
Kasvilajeista parhaiten olivat onnistuneet kaura sekä syys- että kevätvehnä. Kaikkein ongelmallisin vastaajien mielestä oli ohra, jonka katsottiin kärsivän mm. liiasta kosteudesta kylvöaikaan. Rypsin kylvössä ongelmana oli saada siemen oikeaan kylvösyvyyteen. Epäonnistumisen syynä oli yleensä kylvö joko liian syvään tai siemenen jääminen aivan pellon pintaan.
Suorakylvön onnistuessa satonäkymät ovat hyvät. Kuvassa 28.4 suorakylvettyä "lnari"-ohraa. Kuva: Markku Lätti
Kasvijätteet ja rikkakasvit ongelmana
Kylvövantaan toimintaa ei pääsääntöisesti pidetty ongelmallisena. Tosin joka neljännelle kylväjälle edellisvuoden kasvijätteet aiheuttivat haittaa kylvön yhteydessä. Ne joko tukkivat vantaiston tai vantaat eivät menneet paksun olkimaton läpi, jolloin siemen ei päässyt kosketuksiin maan kanssa. Isot olkikasat estivät myös siemeniä itämästä, jolloin kasvustoon jäi aukkokohtia.
Kun kasvijätteet eivät haitanneet kylvöä, oli lähes puolella kylvöksistä orastuvuus parantunut, vaikka alkukehitys olikin perinteistä menetelmää hitaampaa. Oraalle tulon viivästyminen johtuu suorakylvössä maan hitaammasta lämpenemisestä, kun kasvipeite suojaa maata. Savimailla ja märissä olosuhteissa oli jonkin verran ongelmia vaon sulkeutumisen kanssa.
Ajonopeutta oli pystytty hieman kasvattamaan kylvön onnistumisen siitä kärsimättä.
Lähes puolet suorakylväjistä ilmoitti etenkin kestorikkakasvien määrän lisääntyneen pelloillaan heti ensimmäisestä vuodesta lähtien. Etenkin juolavehnä, valvatti, pelto-ohdake ja voikukka olivat liääntyneet. Siemenrikkakasveista saunakukka oli lisääntynyt, muiden katsottiin vähentyneen.
Vain joka kymmenes ilmoitti kasvitautien, lähinnä laikkutautien runsastuneen. Kasvijätteen katsottiin jonkin verran lisäävän kasvitauteja. Muun muassa talvituhosienet olivat lisääntyneet syysvehnän viljelyssä. Kasvijätteen katsottiin myös vaikeuttavan kasvinsuojelun onnistumista. Juolavehnää torjuttiin pääasiassa keväällä muutama päivä ennen kylvöä. Näistä kolmasosa ruiskutti juolavehnää myös syksyllä. Syysruiskutusta ainoana juolavehnän torjuntakeinona käytti viidennes.
Maan rakenne paranee
Suorakylvökasvuston korjuun onnistumisessa kolme neljästä ei havainnut eroja perinteisesti kylvettyjen kasvustojen korjuuseen. Neljännes koki kuitenkin korjuun onnistuvan paremmin ja syynä siihen pidettiin suorakylvetyn pellon parempaa kantavuutta märkinä syksyinä. Maan rakenteen kehityksestä oltiin vastaajien keskuudessa lähes yksimielisiä (kuvio 2).
Pintamaan mururakenne oli parantunut ja sitä kautta myös pellon vesitalous. Pintavesiongelmat olivat vähentyneet ja pellon kantavuus parantunut huomattavasti. Lisäksi sekä poutiminen että kuorettuminen olivat suorakylvölohkoilla vähentyneet. Mukavuuden ja lierojen odotettiin lisääntyvän ajan myötä, kun peltoa ei käsitellä muokkauksella.
Korjuuajankohta suorakylvetyillä lohkoilla oli joko sama tai hieman myöhäisempi kuin perinteisesti kylvetyillä lohkoilla. Eri kasvilajien sadot olivat vaihdelleet paljon, mutta keskimäärin ne eivät eronneet normaalista.
Kolmannes vastaajista pyrki ajotavan muutoksella ehkäisemään suorakylvöä haittaavien olki- ja ruumenkasojen syntymistä. Pysähdyksiä pyrittiin välttämään ja paisteissa ajamaan laajempia käännöksiä, jotta olkisilppu leviäisi tasaisemmin. Käytännöllisesti katsoen kaikki vastaajat käyttivät puimurissaan olkisilppuria. Osa vastaajista minimoi olkijätteen määrää puimalla mahdollisimman pitkään sänkeen, koska he eivät katsoneet sen haittaavan kylvöjä.
Tulevaisuuteen halutaan uskoa
Usko suorakylvöön kannattavana viljelymenetelmänä tuntuu olevan vahva kyselyyn vastanneiden piirissä, sillä joka toinen aikoo lisätä tulevaisuudessa suorakylvöalaansa.
Menetelmästä ei kuitenkaan tiedetä vielä tarpeeksi Suomen olosuhteissa ja ilmassa roikkuu vastausta vailla olevia kysymyksiä. Tutkimussektorin on pystyttävä antamaan niihin vastauksia mahdollisimman pian resurssiensa puitteissa. Näin pystytään mahdollisesti parantamaan jo menetelmää käyttävien viljelyn kannattavuutta sekä antamaan tukea menetelmän käyttöä harkitsevien päätöksille menetelmän käyttöönotosta. Tietoa kaivataan erityisesti menetelmän soveltuvuudesta eri maa- ja kasvilajeille sekä kasvilajikkeille, siirtymävaiheen toimenpiteistä (tarvitaanko kevennetyn muokkauksen siirtymävaihetta), oikeista kylvöajankohdistaja -syvyyksistä, kasvinsuojelun muutostarpeista sekä ympäristövaikutuksista. Lisäksi kaivataan vertailevia tutkimuksia menetelmän kokonaistaloudellisuudesta.
Suomessa tällä hetkellä markkinoilla olevista eri konemerkeistä halutaan vertailutuloksia. Lisäksi kaivataan tietoa ulkomailla käytössä olevien suorakylvökoneiden soveltuvuudesta Suomen olosuhteisiin. Tutkimuksen edistyessä ainakin osaan näistä kysymyksistä saadaan vastaus. Tutkimustulokset ja tuleva maatalouspolitiikka vaikuttavat siihen, millainen on suorakylvön tulevaisuus Suomessa.
|
